Tutkimuksen rajaus ja lähteet Tutkimus on rajattu koskemaan Jaakkiman Risto Juhanpoika Laakkosen 1690 –1777 jälkeläisiä myös naisia. Laakkosten kotikyliä Jaakkimassa olivat Mikli, Metsämikli, Rukola, Miinala ja Sortavalan Tuoksjärvi. Pääasiallisina lähteinä on käytetty Jaakkiman ja Sortavalan historiakirjoja (kastettujen, vihittyjen ja haudattujen luetteloita) sekä rippikirjoja. Vanhimmat 1600-luvun historiakirjat ovat tuhoutuneet ja myöhemmissäkin on aukkoja. Tietoja on myös kerätty kyselykaavakkeilla. Sukunimi Laakkonen on yleinen1) sukunimi Karjalassa. Etunimiperäinen sukunimi tulee Nikolain kansanomaisesta muunnelmasta Laakko. Kiintoisa kysymys on, mistä ja milloin Laakkoset tulivat Jaakkimaan? Jaakkima Venäjältä Ruotsille Ruotsin ja Novgorodin välisessä Pähkinäsaaren rauhassa 1323 Jaakkiman alue jäi Novgorodin puolelle. Venäjän ja Ruotsin laajentumispyrkimysten aikana sodat ja ryöstöretket puolin ja toisin rasittivat väestöä. Ruotsille voittoisan sodan 1609-1617 päättäneessä Stolbovan rauhassa Käkisalmen lääni ja Inkerinmaa liitettiin Ruotsiin. Ne olivat voittomaata eivätkä kuuluneet Suomeen. Ruotsinvallan aika 1617–1721 Ruotsinvallan aika Jaakkimassa kesti n. sata vuotta. Alueen ortodokseille koittivat sikäli ankeat ajat, että Ruotsin suurvallan vahvistamistoimiin kuului hallinnon keskityksen ohella myös ortodoksien käännytys luterilaisiksi. Isak Rothovius lähetettiin Suomeen Turun piispaksi 1636 –1652 totuttamaan kansaa kirkkokuriin ja järjestykseen. Se oli helpommin sanottu kuin tehty. Valloitetun alueen asuttaminen on ollut vanha keino vallan vakiinnuttamisessa – niin tässäkin tapauksessa. Muuttoliikettä Karjalaan edistivät verohelpotukset ja -vapaudet, alueella ei myöskään ollut väenottoja. Saattoipa joku lähteä pakoon rikoksiaan tai velkojaan. Ruotsin suurvallan aikana verotus oli erittäin ankaraa ja väenotot vähemmän suosittuja, koska sotaväkeen joutunut harvoin palasi ja jos palasi niin terveytensä menettäneenä. Muuttoliikettä pääsääntöisesti Savosta ja Pohjois-Karjalasta Karjalaan ja Inkerinmaalle tapahtui sekä vuosisadan alkupuolella Stolbovan rauhan jälkeen että ns. Ruptuurin 1656-1658 jälkeisenä aikana.2) Ruotsalaisten toimiin kyllästynyt ortodoksiväestö oli sodan aikana ryhtynyt kapinoimaan ja liittynyt venäläisiin sotajoukkoihin. Alueen jääminen Ruotsille johti ortodoksien joukkopakoon Venäjälle (Tiuralasta pakeni 1656 peräti 560 perhettä ). Alueella oli runsaasti autioita, asumattomia tiloja, joille haluttiin viljelijät. Tuliko tässä vaiheessa Laakkosten esi-isä Jaakkimaan, on vielä avoin kysymys. Ruotsin vallan viimeiset vuosikymmenet Jaakkimassa olivat ankeaa aikaa. Maata koettelivat ankarat nälkävuodet 1696-1697. Väestökato oli melkoinen. Pahiten kärsi luonnollisesi tilaton väestö. Nuoren Kaarle XII valtaistuimelle nousu oli näet Ruotsin vihollisten Venäjän, Tanskan, Puolan ja Preussin mielestä oivallinen tilaisuus vanhojen kalavelkojen maksuun. Ns. Suuressa Pohjan sodassa 1700–1721 Ruotsi kuten tunnettua menestyi aluksi, mutta Pultavassa 1709 tapahtui ratkaiseva käänne. Voitonvarma Pietari Suuri oli aloittanut 1703 uuden pääkaupunkinsa rakentamisen Nevan suulle. Jo tammikuussa 1705 venäläiset hävittivät Jaakkimaa. He polttivat mm. Rukolan kylän, Sieklahden hovin ja kappalaisen pappilan. Väestö pakeni metsiin aina Uukuniemen puolelle. Koko Suomi oli venäläisten miehittämä 18 1713-1721. Suomalaiset ovat nimenneet kauden isoksi vihaksi. Kuninkaan ohjeiden mukaan osa Suomen säätyläisistä pakeni Ruotsiin. Jaakkiman kappalainen ja sittemmin kirkkoherra 1713-1737 Alexander Rennerus kuitenkin palasi virkapaikalleen, jossa hän joutui epäkiitolliseen tehtävään – veronkantajaksi 1715–1718. Vanha Suomi Venäjän keisarikunnan osana Uudenkaupungin rauhassa 1721 Kaakkois-Suomi liitettiin jälleen Venäjän valtakuntaan. Pari vuosikymmentä myöhemmin ns. hattujen sodan 1741-1743 seurauksena raja siirtyi edelleen Kymijokeen. Venäjälle Uudenkaupungin ja Turun rauhoissa luovutettu alue tunnetaan Vanhana Suomena. Venäjään liitetyt provinssit saivat pitää entiset privilegionsa eikä vanhoja hallintokäytäntöjä ja oikeustapoja pyritty muuttamaan venäläisiksi. Pakkokäännytystä ortodoksiseen uskoon ei luterilaiseen väestöön kohdistunut. 1700-luvun alkupuolella ruotsi oli edelleen alueen virkakieli, mutta 1780-luvulta saksa. Moni ruotsinvallan aikainen kirkonmies ja virkamies sai pitää virkansa kuten edellä mainittu Jaakkiman kirkkoherra.4) Jaakkiman väkiluku oli nälkävuosien ja Suuren Pohjan sodan seurauksena pudonnut n. 1400 henkeen. Nyt suvun kantaisä Risto Juhanpoika Laakkonen asui 1720 Miklissä populina (tilaton viljelijä)4). Hän oli n. 30-vuotias naimisissa oleva mies, jolla oli tölli (savupirtti), pari lehmää ja ehkäpä hevonen. Elantonsa hän sai kaskeamalla kylän yhteismetsässä. Aikakauden ankarista oloista kertoi sekin, että Riston kaksi ensimmäistä vaimoa Matleena (k.1736) ja Maria Toukonen 5) ( k.1742) kuolivat vain kolmekymppisinä. Esi-isämme Risto Ristonpoika Laakkosen (s. 1738) äiti oli siis Riston toinen vaimo Maria Toukonen. Kolmas vaimo Anna Kaartinen oli Riston omaa ikäluokkaa, mutta hänkin kuoli ennen Ristoa. Risto on ollut varsinainen tervaskanto, koska eli yli kahdeksankymppiseksi 6) aikana, jolloin keski-ikä oli 40 - 50 vuoden vaiheilla. Risto oli ilmeisesti myös äksy. Risto haastoi miniänsä Kaisa Tapilaisen käräjille 1776 ja syytti tätä solvauksesta, pahoinpitelystä, talosta syrjäyttämisestä ja ruuan puutteesta. Mistään ihan pikkuasiasta ei ollut kyse, sillä vanhempien tai appivanhempien loukkaamisesta saattoi seurata voimassa olleen Kristofferin maanlain mukaan kuolemanrangaistus. Tuomio oli vahvistettava ylemmässä oikeudessa. Venäjän keisarinna Elisabet oli 1753 kieltänyt panemasta toimeen kuolemanrangaistuksia. Ajan tavan mukaan aviomies Risto Laakkonen jr. edusti vaimoaan käräjillä ja puolusti tätä sanomalla, että kyseessä oli valitettava väärinkäsitys. Kaisa selvisi pälkähästä todennäköisesti häpeärangaistuksella tai ruoskimisella, joka pantiin toimeen kirkonmäellä käräjiä seuraavana sunnuntaina. 7) Kaisa eli vielä 7 vuotta käräjöinnin jälkeen. Laakkosten kotikylä oli nyt Rukola. Risto näyttää päässeen maanomistajaksi, sillä hän oli kuollessaan 1777 talollinen. Laakkosten kohtaloksi ei myöskään tullut lahjoitusmaajärjestelmä. Lahjoitusmaita oli Jaakkimassakin, mutta pääsääntöisesti alueella, josta sittemmin tuli Lumivaara. 8) 1700-luvun lopulla Vanhaa Suomea ryhdyttiin lähentämään Venäjään muutoinkin kuin vaihtamalla virkakieltä. Tulevat virkamiehet ja papit ohjattiin opiskelemaan Turun yliopiston sijasta mm. Tarttoon. Ranskan vallankumous (1789) ja erityisesti Napoleon Bonaparten valloitussodat vaikuttivat myös syrjäisen Suomen oloihin. Venäjän keisari Aleksanteri I aloitti talvella 1808 Napoleonin kanssa tekemänsä sopimuksen mukaisesti sodan Ruotsia vastaan, koska Ruotsi ei ollut taipunut noudattamaan Napoleonin 1806 julistamaa Englantiin kohdistuvaa mannermaasulkemusta. Sota sujui kuten tunnettua Ruotsin kannalta surkeasti. Jaakkima oli kaukana rajasta, mutta sitäkin rasittivat joukkojen kuljetukset, muonitukset ja majoitukset. Ruotsi teki rauhan syyskesällä 1809 ja luovutti ”Uuden Suomen” Venäjälle. Autonomian aika 1809–1917 Suomalaiset olivat jo ennen Haminan rauhaa Porvoon maapäivillä hyväksyneet maaliskuussa 1809 Venäjän keisarin hallitsijakseen. Suomi oli saanut autonomian ( itsehallinnon). Entiset lait, uskonto ja säätyetuoikeudet jäivät voimaan. Ruotsi säilyi virkakielenä ja asioita hoitivat omat virkamiehet. Keisari kevensi verotusta ja vapautti suomalaiset sotaväen 19 ylläpidosta. Myöhemmin (1865) Suomi sai oman rahan. Suomalaisilla oli kaksoiskansalaisuus. He olivat sekä Suomen että Venäjän kansalaisia. Suomeen luotiin keskushallinto, mutta paikallishallinto ja paikallinen oikeudenkäyttö säilyivät aluksi ennallaan. Vanha Suomi yhdistettiin Suomeen ja Helsingistä tehtiin autonomisen suuriruhtinaskunnan pääkaupunki 1812. 9) Laakkosten Sortavalan Tuoksjärven sukuhaaran synty osui sattumalta vuoteen 1809. Juhana Ristonpoika Laakkonen (s. 1774) oli edellisvuonna avioitunut Tuoksjärveltä kotoisin olevan Katri Ijäksen kanssa. Pari muutti 1809 Tuoksjärvelle todistuksen kera. 10)Autonomian aika oli Suomen historiassa aikaisempiin vuosisatoihin verrattuna monin tavoin edistyksen aikaa. Se oli vuosisata ilman sotaa – poikkeuksena vain Krimin sota 1853-1856. Henrik Renqvistin tulo Sortavalan kappalaiseksi 1836 merkitsi herätysliikkeen alkua Sortavalan seudulla. Renqvist saarnasi pietistiseen tapaan parannusta. Hän vaati askeettisuutta ja jatkuvaa hengellistä kilvoitusta mm. polvirukousta, ehdotonta raittiutta, ei hyväksynyt tupakointiakaan. Todennäköisesti melkoinen osa Laakkosista liittyi rukoilevaisiin. Pyhäkoulunopettajana (= herännyt) toimi ainakin Juhana Ristonpoika Laakkonen Tuoksjärveltä. Elintaso nousi Suomessa vähitellen. Väkiluvun kaksinkertaistuminen v. 1810-1870 miljoonasta kahteen miljoonaan agraarivaltaisessa maassa oli ainutlaatuista koko maailmassa. Syntyvyys oli edelleen korkealla, mutta lapsikuolleisuus suorastaan romahti. Rokotuksesta isorokkoa vastaan tuli lopulta pakollinen. Rippikirjoissa oli sarake, johon rokotustiedot merkittiin. Tusina ja enemmänkin lapsia perheessä ei enää 1800-luvun jälkipuoliskolla ollut ihan harvinaista. Niinpä Tuoksjärvi 5:n isännällä Risto Laakkosella (1814-1889) oli 21 lasta. Vaimoja oli kylläkin kaksi. Myös Riston vanhimmalla pojalla pyhäkoulunopettaja Juhana Laakkosella (s. 1840) oli lapsia yli tusina. Koulumestari/kiertokoulunopettaja Matti Laakkonen Jaakkiman Miklistä oli ainakin 11 lapsen isä. Vain muutama näiden suurperheiden lapsista menehtyi ennen aikuisikää11). Vuosina 1800-1899 syntyi Jaakkimassa 131 lasta, joiden joko isä tai äiti oli Laakkonen. Samanaikaisesti kuoli 42 Laakkosta. Avioliittoon vihittiin 14 miespuolista ja 15 naispuolista Laakkosta. Sortavalan maalaiskunnassa vastaavat luvut olivat 262, 102 ja 48. Pahat nälkävuodet koettelivat maata 1867-1868. Ne toivat tullessaan myös lavantautiepidemian, joka Sortavan seudulla oli erityisen ankara. Jaakkimassa kuoli parisataa henkeä eniten vanhuksia, lapsia ja tilattomia. Laakkosia ei tästä joukosta löytynyt. Jaakkiman väkiluku 1870 nälkävuosien jälkeen oli 7803. Väkiluku kasvoi siten, että se oli 1880 noussut 8 648 henkeen ja 1920 jo 12 925 henkeen. 1860-luku merkitsi Suomessa paitsi valtiollista myös taloudellis-yhteiskunnallista murrosta. Teollistuminen käynnistyi. Sääty-yhteiskunnan hajoaminen nopeutui. Väestö jakautui säätyläisiin, keskiluokkaan ja rahvaaseen. Jakoperusteina olivat sivistystaso ja varallisuus.1800-luvun lopulla maaseudulle syntyi liikaväestö, jota maatilat eivät kyenneet elättämään. Vuosisadan lopulla alkoi muuttoliike teollisuuskeskuksiin ja kaupunkeihin sekä siirtolaisuus, joka Itä-Suomessa kohdistui pääsääntöisesti Pietariin. Laakkosia ei Pietariin muuttajissa isommin ollut. Kauppaa Pietarissa kyllä käytiin. Yhteydet muuhun maahan paranivat rautatien kehityksen myötä. Jaakkiman kautta kulkenut Karjalanrata valmistui 1894 ja Lahdenpohjan haararata 1909. Laakkosia muutti Sortavalaan, Kurkijoelle ja Viipuriin. Jokunen uskalias lähti Helsinkiin. Kuntahallinnon uudistus 1865 toi äänioikeuden kuntakokouksessa niille, joilla oli manttaaliin pantua maata eli tilallisille. Tässä joukossa oli luonnollisesti myös Laakkos-isäntiä. Kuntakokouksessa äänimäärä oli sidottu veroäyriin. Päätösvalta oli varakkailla veronmaksajilla. Kunnallishallinnossa siirryttiin yleiseen äänioikeuteen vasta 1917. Kansakoululaitoskin pantiin alulle 1860-luvulla. Vielä 1800-luvun lopulla kansakoulun käyminen oli asia, joka erityisenä ansiona merkittiin rippikirjaan. Jaakkimaan saatiin ensimmäinen kansakoulu pitkällisen riitelyn jälkeen 1878. Aikuisväestöstä (7341) Jaakkimassa oli 1880 luku- ja kirjoitustaitoisia 16,7 %, ainoastaan lukutaitoisia 83,3 %, lukutaidottomia alle prosentti. Puoli vuosisataa myöhemmin kansakoulun vaikutus näkyi. 1930 aikuisväestöstä jo 96,2 % oli luku- ja kirjoitustaitoisia.12) 20 Sortavala oli autonomian viime vuosikymmeninä vireä koulukaupunki lyseoineen, tyttökouluineen ja seminaareineen. 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa Laakkos-suvun jäseniä alkoi näkyä oppikouluissa. Jaakkiman viimeinen kirkkoherra Johannes Sinkkonen – Karoliina Laakkosen poika - kävi kuitenkin koulunsa Mikkelissä13). Yleinen asevelvollisuus 1878 oli kaikkea kansaa koskettava uudistus.” Kelpaamaton” teksti rippikirjan sarakkeessa kertoi karua kieltä siitä, etteivät nuoret miehet fyysisistä syistä kelvanneet sotaväkeen. Näin kävi monelle Laakkoselle. Ravitsemustaso oli vieläkin kasvuiässä puutteellinen. Suomi oli 1860-luvulta suomalaistunut (eurooppalaistunut). Samanaikainen kehitys oli Venäjällä vienyt toiseen suuntaan. Maa oli venäläistynyt. Lähes vuosisadan kitkattomasti sujunut yhteiselo päättyi vuosisadan vaihteessa. Kenraalikuvernööri Bobrikov lähetettiin Suomeen lähentämään ”maakuntaa” Venäjään. Suomessa autonomian viimeiselle jaksolle on annettu nimeksi sortokaudet 1899-1917. Helmikuun manifestia, joka lakkautti Suomen autonomian, luettaessa seurakunta Jaakkimassa alkoi veisata virttä, toisella ja kolmannella lukukerralla kirkko tyhjeni ennen lukemista. Kuinkahan moni suvun jäsen kirjoitti nimensä 1899 kerättyyn helmikuun manifestia vastustavaan Suureen adressiin, johon Jaakkimassa saatiin runsaasti nimiä? Vuoden 1901 uuden asevelvollisuusadressin mukaiset kutsunnat ainakin epäonnistuivat Jaakkimassa. Pakenivatko myös Laakkos-suvun nuoret miehet kutsuntoja ulkomaille 1902? Passiivisen vastarinnan kannattajat tekivät Jaakkimassa innolla valistustyötä14). Osallistuivatko Laakkoset suurlakkoon marraskuussa 1905? Suurlakkoa seurannut eduskuntauudistus antoi valtiollisen äänioikeuden yli miljoonalle uudelle äänioikeutetulle (naisille, tilattomille, työväelle). Eduskunnan päätäntävaltaa rajoitti huomattavasti Venäjän keisarin oikeus vahvistaa eduskunnan säätämät lait. Eduskuntauudistus 1906 merkitsi myös sääty-yhteiskunnan loppumista. Kesällä 1914 alkaneeseen ensimmäiseen maailmansotaan suomalaiset eivät joutuneet osallistumaan, koska Suomen sotaväki oli sortokauden aikana lakkautettu. Itsenäisyyden aika Tilaisuus valtiolliseen itsenäisyyteen tuli Venäjän vallankumousten myötä syksyllä 1917. Joulukuun 6. päivä 1917 ei Jaakkimassa ja Tuoksjärvellä eikä muuallakaan maassa poikennut tavanomaisesta. Vasta myöhemmin luettiin lehdistä, että Suomesta oli tullut itsenäinen valtio. Tammikuussa 1918 alkoi monella nimellä15) tunnettu kevään 1918 sota. Sodassa olivat vastakkain omistava ja omistamaton luokka. Oletettavasti Laakkosia (eri sukunimillä) löytyi niin punaisten kuin valkoisten riveistä, koska osa suvun jäsenistä ei enää ollut tilallisia (tai virkamiehiä). Jaakkima ja Sortavala olivat kaukana rintamista. Pitäjän historian mukaan Jaakkimassa tuettiin pääsääntöisesti valkoisia ja laillista hallitusta. Jaakkimassahan oli niukasti teollisuustyöväkeä ja tilattomia. Jaakkimasta lähti rintamalle 332 miestä osa vapaaehtoisina, osa kutsuntojen kautta. Heistä kaatui 18, haavoittui 23. Sotasurmien luettelosta löytyi yksi Jaakkimasta kotoisin oleva kaatunut Laakkonen, jota ei sankarivainajien luettelosta löydy. Valtiomuototaistelu (kuningaskunta vai tasavalta) päättyi syksyllä 1918. Uusi tasavaltainen hallitusmuoto vahvistettiin heinäkuussa 1919. Ylintä valtiovaltaa käytti eduskunta, mutta myönnytyksenä monarkian kannattajille tasavallan presidentille annettiin laajat valtaoikeudet. Todettakoon, että Suomi oli Tsekkoslovakian ohella ainoa ensimmäisen maailmansodan yhteydessä itsenäistyneistä valtioista, joka ei ajautunut diktatuuriin. Vuoden 1918 tapahtumien uusiutumisen pelko oli Suomessa yhtenä syynä oikeistoradikalismiin, Lapuan liikkeeseen ja IKL:n syntyyn. Suomessa demokratia kesti paineen. Kaksi- ja kolmikymmenluku olivat Suomessa voimakasta taloudellisen nousun ja uudistuspolitiikan aikaa. Venäjän vallan aikana valmisteltuja, mutta toteutumatta jääneitä uudistuksia pantiin toimeen. Torpparilaki säädettiin 1918. Karjala ei kuitenkaan ollut varsinaista torpparialuetta, joten se ei tällä alueella ollut seurauksiltaan kovin merkittävä laki. Lunastusoikeus oli myös mäkitupalaisilla. 21 1920-luvun alussa astuivat voimaan mm. uskonnonvapaus, yleinen oppivelvollisuus ja yleinen asevelvollisuus. Tsaarin aikaisemmin allekirjoittamatta jättämä kieltolaki tuli voimaan 1919 tunnetuin seurauksin. Laki kumottiinkin neuvoa-antavan kansanäänestyksen jälkeen 1932. Mitä puolueita suvun jäsenet kannattivat? Karjalassa oli Maalaisliitolla vankka kannatus. Jaakkimasta oli viimeisen sadan vuoden aikana kehittynyt vauras, hyvinvoiva kunta. Suomen väkiluku oli yli kolme miljoonaa. Lamavuosina 1929-1933 ennustettiin, ettei neljän miljoonan rajaa saavuteta. Itäistä naapuria Suomessa pelättiin. Neuvostoliiton arveltiin jatkavan Venäjän imperialistista valloituspolitiikkaa. Kuuluihan Neuvostoliiton tavoitteisiin sosialismin ja maailman vallankumouksen edistäminen. Suomen ja Neuvostoliiton välillä 1932 solmittuun hyökkäämättömyyssopimukseen ei luotettu.